No nyt se meni rikki, siis se tavoitepaino :) Ja vieläpä reilusti 100g, hih! Olo on niin hempseä ja rempseä, semmoinen kukkamekko-hellehattu-fiilis.

Pakko oli kyllä pessimistiseen tapaani kuvata roikkuvaa mahaani tänään, eli olin nelinkontin lattialla ja napsasin kuvan tästä löllyvästä kauheudesta (muksun päikkäriaikana ei näköjään muuta tekemistä ollut...). Ja oi kyllä, kauhea se on. Se muistuttaa hyvin löysää pullataikinaa, ei siis enää niin turvonnutta, mutta sellaista hmm...hiivatonta versiota :P Onhan se toki siitä pienentynyt hurjasti kuukausien aikana, mutta nättiä nakuna musta ei vielä tälläkään tavoitepainolla saa.

Käyn siis kaksi kertaa viikossa Zumbassa ja joka päivä koiran kanssa lenkillä. Jotain tehokiinteytystä mahalle siis ja pikaisesti! Zumba kyllä tekee ihmeitä muodoille, olen sen nyt jo huomannut, mutta onko tällaiselle mahalle muuta tehtävissä kuin hilpeä laivamatka Tallinaan ja rasvaimuun?