Nyt on tuomiolla käyty ja -2.2kg kevyempänä. Wohoo! Tällä hetkellä kokonaispudotus on siis -16,6kg.

Eilen mietiskelin kuitenkin omakuvaani, enkä näe peilissä minkään muuttuneen. Naamakin näyttää edelleen yhtä turvonneelta kuin jouluna, mahani on jotain sanoinkuvaamatonta raskauden jäljiltä. Käsillä kopeloidessa se tuntuu lähinnä hyvin pehmeältä pullataikinalta. Joten kylpylässä uimiset saa unohtaa vielä aika pitkäksi aikaa.

Vaatekaapissa mua odottaa läjä lempparifarkkujani. Thinspiration- farkut taisivat olla se viimeinen niitti läskiarkkuuni tammikuussa. Karmaisevan sovituksen jälkeen melkein pillahdin itkuun ja oli selvää, että jotain on tapahduttava ennenkuin vyöryn kotikatuamme alas ruokakauppaan. Ja vaikka tässä on kiloja karissutkin, en ole sen koommin uskaltanut vetää niitä farkkuja jalkaan.

Tähän elämään on kyllä erinäisiä laihdutuskuureja mahtunut, osa alkuun ihan toimivia, mutta pitkällä juoksulla jokainen voi arvata kaalisopan tehon. On ollut näkkileipädieettiä, kaalisoppakuuria ja muistaakseni Max Plant Instituten keksimä kahden viikon dieetti (mikä muistuttaa huomattavan paljon lentoemäntädieettiä). Osalla kuureista on muutama kilo karissut nesteitä, mutta hyvin vikkelään ne ovat myös takaisin tulleet. Viimeisin oljenkorsi ennen Painonvartioita oli hiilariton ruokavalio. Ei toiminut mulla, ei sitten yhtään.

Hankalinta oli koittaa töiden lomassa laihduttaa. Mä en ole niitä ihmisiä, ketkä tuovat työpaikalle omat eväät, jos on mahdollisuus syödä jossain lounas. Joten en lähtenyt koskaan lentokoneeseen raahaamaan omia ruokiani ja söin sitten työvuorojen mukaan vaikka viideltä aamulla penne pastaa Intian ilmatilassa. Saa muuten ruokarytmin ja aineenvaihdunnan heittämään aikamoista kuperkeikkaa tällainen elämä.

Kaalisoppakuuria kokeilin lukiossa. Paras ystäväni käski lopettamaan sen jo kolmantena päivänä, koska haisin metrien päähän mädäntyneelle kaalille. Eipä silti, siinä olikin ihan liikaa selleriä joka teki sopasta melkein syömäkelvotonta :P

Nutriletteja olen syönyt myös muutaman päivän, mutta mä en näe itseni loppuelämän ajan syömässä pussiruokaa, jotta saisin painoni pidettyä hallinnassa. Ja sen verran viisastuttua kaikista edellisistä pikakuureista, en enää usko nopeaan ja samalla pysyvään painonpudotukseen.

No mutta, muutaman tunnin päästä koiran ja ystävän kanssa puhdistavalle lenkille lämpimään kevätsäähän, saamme taas tsempattua toisiamme seuraavan viikon tuomiolle.

 

(uusin herkkuni on Lidl:stä ostettu Linessa Vaniljarahka, jonne ripottelin jäisiä mustikoita. Vähän pisteitä ja paljon makua, nam!)