Väliin tuntuu, että mihinkähän sontaan sitä tuli kätensä laitettua tuon talon myötä. Kauhistuttaa jo valmiiksi ajatus pakkaamisesta ja muuttamisesta, puhumattakaan itse remontista. Vedin eilen aikamoiset kilarit kun suunnittelin keittiötä ja mallailin pohjapiirrustukseen saareketta, ruokailuryhmää ja avokeittiö kun on, vielä pitäisi saada mahtumaan olkkarikin sinne. Aaaargh.

No mutta ellei jotain stressiä, ei painonpudotustakaan ;) Parin viikon lösöilyn jälkeen olen saanut niskaperseotteen painostani ja hyvin rullaa taas laskujohdanteisesti. En koskaan, en siis koskaan ole aikuisiällä painanut näin "vähän". Hieman hieno fiilis! Ainut mikä mättää, on se, etten vieläkään näe peilistä muutosta entiseen. Tiedän kavereitani jotka painavat samoja lukuja, enkä todellakaan ole ajatellut heidän olevan ylipainoisia. Miksi ihmeessä en siis osaa katsoa itseäni samalla tavalla. Ja ei, nyt ei ole vaarana mikään liiallisuuksiin meneminen, mutta tätä vain jaksan ihmetellä. Enkä vieläkään oikein halua olla valokuvattana, oletan edelleen peittäväni koko linssin olemuksellani :P