Kun uutta elämää on mennyt jo 13 viikkoa, on jo aikakin kirjoittaa omia tuntemuksia ja kokemuksia ylös. Fiksumpi ihminen olisi tehnyt tämän jo elämäntaparemontin alussa, mutta mä tulenkin hieman jälkijunassa.

Tänään on siis taas punnituspäivä, kahden viikon tauon jälkeen. Pääsiäistä hieman jännitin, laittaako se ruokahimoni täysin sekaisin, mutta oma puntari näyttää ainakin positiivista merkkiä. Ehkä ystäviemme tekemä pasha antoikin vain kropalle lisää poltettavaa säästöliekin sijaan :)

Blogi on siis täysin alkutekijöissään, laitan tätä kuntoon varmaan yön pimeinä tunteina kun Lukas ja puolisoni nukkuvat taju kankaalla.

Painonvartioista on tullut näiden viikkojen aikana todellakin elämäntapa. Tai se pisteytys on jotenkin syöpynyt mieleen. Toisaalta helpottavaa, mutta väistämättä tulee karmiva ajatus mieleen; voinko mä enää koskaan syödä vaikka järisyttävän hyviä leivoksia ison latten kanssa, ajattelematta montako pistettä nekin nyt pienentävät mun päivittäistä syömistä? Mä nautin hyvästä ruuasta ja eritoten sen tekemisestä. Mies saa nauttia päivittäin mun kokkailuista ja leipomuksista, samalla kun itse hitusen vain lusikalla maistelen makua.

Laitetaan nyt tähän väliin pudotetut kilot. Liityin Painonvartioihin tammikuun 18. päivä, silloin synnytyksestä oli mennyt 3kk ja olin edelleen hyvin tuhdissa kunnossa. Kaikkiaan raskaus toi mulle n.25kg ylimääräistä jo olemassaolevien ylimääräisten (n.10kg) päälle. Kaksi viikkoa sitten edellisessä punnituksessa oli painoa lähtenyt 14,4kg ja BMI on laskenut 34,7 jo 29,5. Hyvällä mallilla siis mennään, vielä olisi 10- 12kg pudotettavaa, niin olisin takaisin ns. lentoemomitoissani.

Lukas ei nyt näytä nauttivan äidin kirjoittamisesta tuon taivaallista, joten täytynee kirjoitella paremmalla ajalla lisää.